Susanna Raulio

D-vitamiini ravitsemuksessa

D-vitamiini on välttämätön ravintoaine, joka tukee luuston terveyttä, immuunijärjestelmää ja solujen toimintaa. Sitä esiintyy kahdessa muodossa: D3 (kolekalsiferoli) ja D2 (ergokalsiferoli). D3-vitamiinia syntyy ihossa auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, ja sitä saadaan eläinperäisistä lähteistä. D2-vitamiinia puolestaan saadaan kasvikunnan lähteistä, kuten metsäsienistä. Suomessa, missä auringonvaloa on talvella vähän, on tärkeää varmistaa riittävä D-vitamiinin saanti ravinnon ja ravintolisien avulla. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan alle 75-vuotiaille, jotka ulkoilevat normaalisti kesäkuukausina, suositellaan 10 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinin saantia ravinnosta tai ravintolisistä. Työikäiset eivät yleensä tarvitse D-vitamiinilisää, jos he syövät kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa ja/tai käyttävät säännöllisesti D-vitaminoituja elintarvikkeita. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinin saantia. Tämän lisäksi tavoiteltavan seerumipitoisuuden saavuttamiseksi hyvin vähän ulkona oleskeleville, peitetysti pukeutuville ja tummaihoisille suositellaan 20 mikrogrammaa/päivä ympäri vuoden. D-vitamiinin pääasiallisia ruokalähteitä ovat rasvainen kala, kuten lohi, silakka ja muikku, sekä D-vitaminoidut maitotuotteet ja ravintorasvat, kuten margariini. Suomessa D3-vitamiinia lisätään nestemäisiin maitovalmisteisiin 1–2 mikrogrammaa per 100 millilitraa ja levitettäviin ravintorasvoihin 20 mikrogrammaa per 100 grammaa. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti oli yli 20 mikrogrammaa päivässä. Seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (S-25(OH)D) oli keskimäärin 70 nmol/l. Noin 7 prosentilla väestöstä D-vitamiinin saanti jäi alle keskimääräisen tarpeen (7,5 µg/vrk), ja 6 prosentilla miehistä ja 2 prosentilla naisista seerumin pitoisuus oli alle puutosrajan (S-25(OH)D < 30 nmol/l).